Saimaa turnaus, Lappeenranta 26- 27.9.2009 - Ma syon sun iskas !

Kauden päätösturnaukseksi oli valittu eksoottinen Lappeenrannan turnaus. Pitkän matkan vuoksi matkustaminen tapahtui turnausta edeltävänä päivänä, joten edellytykset hyviin peliesityksiin olivat olemassa. Ikäluokkamme pelattiin neljässä lohkossa. Lohkovoittajat välieriin.

Alkulohko D

Peto - HauPa 6-0 (2-0)

Ville oli sairastunut yön aikana, joten topparipariin muutos heti aamusta. Ennen peliä pelaajat tuntuivat keskittyneiltä ja valmiilta päivän ensimmäiseen peliin. Helsinkiläisten Petojen peliä johti kaksi muita fyysisempää pelaajaa. Kaikki vastustajan sivurajaheitot olivat vaarallisia erikoistilanteita, johtuen heidän kapteeninsa huikean pitkistä heittokaarista. Pedot avasivat maalitilinsä vapaapotkusta, joka oli selkeästi harjoiteltu kuvio. Vapaapotku paikasta, josta voisi yrittää suoraakin vetoa, mutta silti pallo annettiin alakierteisenä kuudentoista sisään ruuhkaan toisen pitkän pelaajan päähän, jonka päästä pallo pomppasi, kuin rapakosta eteenpäin suoraan maaliin. Toinen maali syntyi heti kohta edellisen perään. Epäonnistunut laukaus 20 metristä lirui ruuhkan takaa maalivahtimme jalkojen välistä maaliin. Pari vaihtoa keskikentälle rauhoitti pallollista peliämme. Tästä huolimatta vastustaja latoi tasaiseen tahtiin taaksemme vielä neljä maalia. Tervetuloa Lappeenrantaan!

HauPa - HaPK 0-2 (0-2)

Ennakkoon kovin vastustajamme asteli eteemme murskatappiomme jälkeen. Pelirohkeutta kuulutettiin ennen peliä ja nyt sitä löytyi. Pallo liikkui keskikentän ja puolustuksen välillä oikein hienosti. Ongelmaksi muodostui se, ettei keskikenttä saanut pelattua palloa hyökkäykseen. Hyökkäyksestä puuttuivat pallottomat aloitteet. Ja kun niitä oli, pelasivat keskikenttä tilanteet liian hitaasti. Ne kerrat, kun keskikentällä ja hyökkäyksellä synkkasi puolusti vastustaja fiksusti lukien tilanteet pois. Yhdellä tuomarilla, mutta ei yksi silmäisellä pelattu ottelu näki ensimmäisen maalinsa, kun vastustajan maalin läheltä ohjaama pallo pomppasi ylärimasta kentän puolelle. Haukiputaalaisten vielä tuomarin päätöstä ihmetellessä haminalaiset iskivät toistamiseen. Hieno volley kuudentoista nurkilta takaylänurkkaan. Toinen puoliaika oli edellisen tavoin tasainen, mutta maalipaikkoja ei saatu edelleenkään luotua. Voitto kissoille. Itse en ole kissaihminen, joka tapauksessa jo parempi peli meiltä.

HauPa - Fc Loviisa 3-2 (1-1) 1-1 Konsta, 2-2 Arttu (Teemu J.), 3-2 Teemu J (Ilari)

Taas olimme pelissä, jossa pelattiin lohkon jumbofinaali. Vastassa joukkue, joka sijoittui Kokkola Cupissa puolet paremmin, kuin me. Tämä peli oli kuin, jostain sadusta, jossa isompi kiusaa pienempää ja pienempi taistelee tiensä lukuisten vaikeuksien kautta voittoon. Pelin alku oli tasaista vääntöä todella isokokoisia loviisalaisia vastaan. Loviisalaiset siirtyivät maalin johtoon, kun haupalaisten puolustus purki ruuhkasta pallon suoraan maalinteko sektorille. Nyt riitti! Nyt loppui peruuttelu! Koko joukkueen kova prässi aiheutti vastustajalle ongelmia, kun tilaa ja aikaa ei enää ollutkaan. Prässi aiheutti vastustajan maalivahdille virhe syötön, josta pallo ajautui Konstalle. Konsta niittasi HauPat tasoihin. Puoliajalle siirryttiin tasatilanteessa 1-1. Tasapeli jättäisi meidät lohkon viimeiseksi, joten se ei meille riittäisi. Päätimme jatkaa rohkeasti korkealta prässäämällä. Toinen puoliaika sujuikin meidän painostaessa. Loviisalaisten 2-1 johtomaali syntyi meidän vaparista. Käsittämätön virhe! Konstan antama vapaapotku n. 20 metristä suoraan muuriin, josta pallo toimitettiin meiltä puoleen kenttään yksin jääneelle loviisalaishyökkääjälle. Tämä luikki yksin läpi ja varma viimeistely. Siirryimme kolmen pelaajan alakertaan, nostamalla yhden pelaajan lisää hyökkäykseen. Tämä toimi. Arttu pelattiin Jokelan Teemun toimesta yksin läpi, josta Arttu nosti meidät tasoihin. Tasoituksen jälkeen jatkoimme edelleen hyökkäysvoittoista taktiikkaa, joka toikin viime minuuteilla tuloksen, jonka olimme ansainneet. Ilari kiemurteli vastustajan kuudentoista sisään. Siirsi pallon Jokelalle. Jos verkoissa oli aamukosteutta vielä ennen tätä vetoa, niin ei ollut enää. Tässä pelissä oli pelaajilla tunnetta, ilman tunnetta ei synny taistelua. Riemu voitosta oli itse tuotettu. Loppukättelyssä vastustajan ISO kokoinen hyökkääjä Vladimir(nimi muutettu) oli kuitannut pelaajallemme: - Ma syon sun iskas ! Aivan loistavaa itseironiaa.

Sijoituspelit

Lohkokolmosina päädyimme pelaamaan muiden kolmanneksi sijoittuneiden tavoin sijoista 9-12. Itse asiassa päädyimme pelaamaan jalkapalloa jäähallin päädyssä sijaitsevalle pesäpallokentälle. Totuutta on katsottava silmiin.

HauPa - PaSa 1-2 (1-1) 1-1 Arttu

Ennen peliä neuvoteltiin vastustajan kanssa kuinka montaa yli-ikäistä pelaajaa he voisivat peluuttaa pelissä. Koska emme pelanneet korkeista sijoista, emmekä halunneet pelata 7 pelaajaa vastaan näin kaukana, sovimme, että he voisivat käyttää -94 syntyneitä pelaajia täydentääkseen kokoonpanonsa. Tasaisen pelin ensimmäisen maalin tekivät mikkeliläiset pelin seitsemännellä minuutilla vapaapotkusta. Pallo muutti muurista suuntaa ja Ilarille maalissa ei jäänyt mahdollisuuksia torjua vetoa. Ensimmäisen puoliajan loppu oli HauPan hallintaa ja kulman jälkitilanteesta Arttu tasoitti pelin. Vatajan Teemun ylärima laukausta lähemmäs ei päästy lisämaaleja yrittäessä. Toinenkin puoliaika oli tasaista pelaamista. Vaarallisin tilanne oli vastustajan läpiajo, josta voitto maali PaSalle.

HauPa - Pohu Haukat 5-0 (3-0) 1-0 Arttu rp, 2-0 Joonas(Arttu), 3-0 Teemu J, 4-0 Niko, 5-0 Ville

Pohjois-Haagan urheilijoiden harrasteryhmästä ei ollut haastetta tässä Artun jäähyväisottelussa. Arttu aloitti itse maalinteon rangaistuspotkusta. Toinen maali syntyi Joonaksen leikatessa rangaistusalueelle upean ensimmäisen kosketuksen siivittämänä. Tällaiset väläykset osaamisesta antavat valmennukselle uskoa siihen, että reitti on oikea, joskin pitkä. Onko oikotietä? Ei ainakaan 100 metrin juoksussa. Jokelan Teemun härkämäisen kuljetuksen päätteeksi maalivahdin paetessa paikalta siirryimme 3-0 puoliaika johtoon. Toisella puoliajalla Niko ja Ville viimeistelivät ottelun loppulukemat 5-0. Kymmenen minuuttia ennen loppua otettiin Arttu vaihtoon toistaiseksi viimeisen kerran HauPan paidassa. Pelikaverit kentällä ja vaihtopenkillä antoivat Artulle kansainväliseen tapaan pitkät taputukset Artun kävellessä pois kentältä(standing ovation) kiitokseksi pitkä aikaiselle pelikaverille yhteisistä hetkistä jalkapallo kentillä.

Törmäillään, jos kentällä niin muista useampi pari säärisuojia!

Kauden päättäjäisturnaus oli mukavaa yhdessä oloa hienojen nuorten pelaajien kanssa, vaikka pelillisesti emme menestyneetkään. Turnauksen pelaajaksi valittiin joukkueestamme Vatajan Teemu. Hetkittäin pelaaminen on hienoa katseltavaa. Yritys tehdä oikeita ratkaisuja pallollisena ja pallottomana näkyy tekemisessä. Kun varmuutta suorituksiin saadaan lisää, rupeaa se tuomaan tulosta myös pelillisesti. Jokaisen on jatkettava työntekoa oman osaamisen nostamiseksi. Kiitoksia mukana olleille vanhemmille ja kaikille kauden aikana poikia tukeneille tahoille.